6:15.

Tunti pitempään kuin eilen.

Heräsin painajaiseen: anoppi ja appi tuli kylään ja toivat lahjaksi Fisher Pricen
pääsiäismunalelun, missä oli kaikenmaailman muovikilkettä. (mielikuvituksen tuotetta koko vehje)

Miun kommentit oli pelkkää vittuilua heti ovelta alkaen:

"Oli se sentään mukavaa, että ilmoititte tulostanne ETUkäteen!
  Toitte varmaan mukananne omia kavereitanne joille meinasitte meidän kämppää esitellä."


"Äläkä kuule viitti. Maa poikani kotiin voin tulla millon vaan.
"Tässon teille tulijaisia - no, Pekka, annapas"

"Onko tämä taas jokin nöyryytyslahja, josta ette itse pidä ja laitoitte kiertoon
  ja sanotte taas, että jos ettette tykkää niin laittakaa eteenpäin."


"On."

Uuh. Vien lahjan miehelle avattavaksi ja uuvahdan patterin kylkeen kyykkyasentoon väsyneena ja Erittäin Vihoissani puuskuttamaan. Keittiöstä alkaa kuulua ruokailuvälineiden kolinaa ja huomaan, että akka on asettunut kuin kotiinsa ja ruvennut tiskaamaan niin kuin vanhan ajan perheissä
on arvostettu vierasväkeä kun ovat olleet kovasti avuksi isäntäväelle
(meidän mummi aina valitti tiskin suuuruutta kun kävi vieraita kylässä ja marisi, että ois se voinut tiskata täällä - hänkin tiskaa aina sisarensa luona vieraillessaan).
Kolina sai minut raivon valtaan ja olin niin täynnä vihaa etten ikinä. Pyörrytti ja heikotti kun tempaisin
itseni patterin kyljestä ja lähdin Hyvin Vihaisena keittiöö ja heittämään anoppia pihalle.
Minun kotiini ei kävellä sisään minun ylitseni - sen raivon tunteen tunnen vieläkin. Sydän hakkaa ja hampaat pureutuu yhteen.

Herään. Jäi näkemättä kiskasinko ikkunan kautta vai ovesta. Sillä raivolla vaikka seinästä läpi.

Kivat stressihormonit kropassa?

Tämä kaikki unen lahja siitä kun mies soitti eilen äitilleensä ja kuulin sen kaakatuksen ja huutamistyylin luurin läpi.

Uaaah.

En saa taaskaan unta tältä heräämiseltäni.





Jumala,

Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,

Rohkeus muuttaa ne jotka voin,

Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.