6:15.
Tunti pitempään kuin eilen.
Heräsin painajaiseen: anoppi ja appi tuli kylään ja toivat lahjaksi Fisher Pricen
pääsiäismunalelun, missä oli kaikenmaailman muovikilkettä. (mielikuvituksen tuotetta koko vehje)
Miun kommentit oli pelkkää vittuilua heti ovelta alkaen:
"Oli se sentään mukavaa, että ilmoititte tulostanne ETUkäteen!
Toitte varmaan mukananne omia kavereitanne joille meinasitte meidän kämppää esitellä."
"Äläkä kuule viitti. Maa poikani kotiin voin tulla millon vaan.
"Tässon teille tulijaisia - no, Pekka, annapas"
"Onko tämä taas jokin nöyryytyslahja, josta ette itse pidä ja laitoitte kiertoon
ja sanotte taas, että jos ettette tykkää niin laittakaa eteenpäin."
"On."
Uuh. Vien lahjan miehelle avattavaksi ja uuvahdan patterin kylkeen kyykkyasentoon väsyneena ja Erittäin Vihoissani puuskuttamaan. Keittiöstä alkaa kuulua ruokailuvälineiden kolinaa ja huomaan, että akka on asettunut kuin kotiinsa ja ruvennut tiskaamaan niin kuin vanhan ajan perheissä
on arvostettu vierasväkeä kun ovat olleet kovasti avuksi isäntäväelle
(meidän mummi aina valitti tiskin suuuruutta kun kävi vieraita kylässä ja marisi, että ois se voinut tiskata täällä - hänkin tiskaa aina sisarensa luona vieraillessaan).
Kolina sai minut raivon valtaan ja olin niin täynnä vihaa etten ikinä. Pyörrytti ja heikotti kun tempaisin
itseni patterin kyljestä ja lähdin Hyvin Vihaisena keittiöö ja heittämään anoppia pihalle.
Minun kotiini ei kävellä sisään minun ylitseni - sen raivon tunteen tunnen vieläkin. Sydän hakkaa ja hampaat pureutuu yhteen.
Herään. Jäi näkemättä kiskasinko ikkunan kautta vai ovesta. Sillä raivolla vaikka seinästä läpi.
Kivat stressihormonit kropassa?
Tämä kaikki unen lahja siitä kun mies soitti eilen äitilleensä ja kuulin sen kaakatuksen ja huutamistyylin luurin läpi.
Uaaah.
En saa taaskaan unta tältä heräämiseltäni.
Jumala,
Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeus muuttaa ne jotka voin,
Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.
sunnuntai, 23. syyskuu 2007
Toinen aamu
lauantai, 22. syyskuu 2007
Aamu
Voi prkl ko koskee päähän.
Kello viiden aamuherätys. Ei pahemmin edes rakko huuda - käyn silti tiristämässä.
Syön pari voileipää ja juon kupin teetä. Ehkä se auttaisi. Maha täynnä on kiva nukahtaa...
vaan eipä ole. Puoli tuntia jumitusta pimeässä huoneessa. Prkl!
Haen kolme suht' tylsää kirjaa, joista jaksan jokaisesta lukea puolivillaisesti muutaman luvun.
Ei vi***. Kokeillaanpa vielä sitä pimeätä huonetta ja vällyjen väliä.
Nou hell. Kello on jo seitsemän! Ei tästä tule mitään.
Uni ei vain tule ja väsyttää! Mitä tässä voi tehdä. Kaksi tuntia yritetty ja ei tapahdu tipahdusta.
Piiiiiitkä tylsyyden tunne ja vitutus ja päänsärky tulevasta väsyneestä päivästä.
Miks tällästä tapahtuu...
On tämäkin yhteiskunta, jossa möröt saavat syödä kenet vain haluavat!
Muumipappa
Kello viiden aamuherätys. Ei pahemmin edes rakko huuda - käyn silti tiristämässä.
Syön pari voileipää ja juon kupin teetä. Ehkä se auttaisi. Maha täynnä on kiva nukahtaa...
vaan eipä ole. Puoli tuntia jumitusta pimeässä huoneessa. Prkl!
Haen kolme suht' tylsää kirjaa, joista jaksan jokaisesta lukea puolivillaisesti muutaman luvun.
Ei vi***. Kokeillaanpa vielä sitä pimeätä huonetta ja vällyjen väliä.
Nou hell. Kello on jo seitsemän! Ei tästä tule mitään.
Uni ei vain tule ja väsyttää! Mitä tässä voi tehdä. Kaksi tuntia yritetty ja ei tapahdu tipahdusta.
Piiiiiitkä tylsyyden tunne ja vitutus ja päänsärky tulevasta väsyneestä päivästä.
Miks tällästä tapahtuu...
On tämäkin yhteiskunta, jossa möröt saavat syödä kenet vain haluavat!
Muumipappa
maanantai, 20. elokuu 2007
Arjen topografiaa
Lonkan takaa painetta. Kävely tuntuu kuin kävelis jarrut päällä ja vetäis kivirekeä perässä.
Paikallaan seistessä puutuu jalat ja pian koko kroppa.
Istuessa edelleen samat ko edellä. Maatessa vähän aikaa hyvä, paitsi jos unohtu asentaa tyyny haarokkeeseen vetää suonta jostain perse-polvi-akselilta ja edelleen olotila: fittig.
Alkkareitten, sukkien, kenkien tai minkään alhaalta otettavan tai laitettavan toimittaminen tuntuu paskalta.
Lakanoita vaihtaessa puutu tänään kädet ja sit alko tuntua että koko pää puutuu ja tajunta himmenee.
Reisissä nipistelee ja kuumottaa saatananmoinen maantiekartasto ja topografiat on kohallaa ko suonet pulpsahtelee. Mustelmia milloin missäkin kohtaa koristamassa ihanuutta.
Henki ei kulje kunnolla: sitä ei saa vedettyä loppuun asti vaan on kuin haukkos kalana kuivalla maalla.
Ajatus ei kestä oikeen missään kunnolla.
Nenässä on alkanut haista bukla ja vanha maito paidan etumuksessa. Hinkit herää. Enpä muistanu.
Verta pakkautuu joka paikkaan. Aamulla noustessa tuntuu että haarukassa on rottelo täynnä.
Ja aiheeseen liittyen: joka-aamuinen kuravelli juoksuttaa kyllä näinkin kankean sotanorsun livakasti asialle. Ja saman tekee rakko yöllä useampaan otteeseen. Ainoa asia mikä pienenee raskauden aikana on ilmeisesti rakko (ja pinna). Kaikki muu suurenee. Varpaat on mm. turvonnu järkyttäväksi Lemin punasiksi (aikasemmin ne ei ollu niin punaset mut silti perunat). Ja kaikkihan tässä turpoo.
Tässä vain pieni osa vaivoista kauniisti kuvailtuna.
Likaisimmat yksityiskohdat jätetään verhon taakse paljastamatta.
Missä se odottamisen onni ja vaaleanpunaiset unelmoinnit pikkuruusunnupusta viipyy.
Kauanko sitä saakelin ruttuturpaa joutuu vielä odottelemaan!!!
"Raskaus ei ole sairaus. Myönteinen elämänasenne on kauneutta ja se viehättää."
Paikallaan seistessä puutuu jalat ja pian koko kroppa.
Istuessa edelleen samat ko edellä. Maatessa vähän aikaa hyvä, paitsi jos unohtu asentaa tyyny haarokkeeseen vetää suonta jostain perse-polvi-akselilta ja edelleen olotila: fittig.
Alkkareitten, sukkien, kenkien tai minkään alhaalta otettavan tai laitettavan toimittaminen tuntuu paskalta.
Lakanoita vaihtaessa puutu tänään kädet ja sit alko tuntua että koko pää puutuu ja tajunta himmenee.
Reisissä nipistelee ja kuumottaa saatananmoinen maantiekartasto ja topografiat on kohallaa ko suonet pulpsahtelee. Mustelmia milloin missäkin kohtaa koristamassa ihanuutta.
Henki ei kulje kunnolla: sitä ei saa vedettyä loppuun asti vaan on kuin haukkos kalana kuivalla maalla.
Ajatus ei kestä oikeen missään kunnolla.
Nenässä on alkanut haista bukla ja vanha maito paidan etumuksessa. Hinkit herää. Enpä muistanu.
Verta pakkautuu joka paikkaan. Aamulla noustessa tuntuu että haarukassa on rottelo täynnä.
Ja aiheeseen liittyen: joka-aamuinen kuravelli juoksuttaa kyllä näinkin kankean sotanorsun livakasti asialle. Ja saman tekee rakko yöllä useampaan otteeseen. Ainoa asia mikä pienenee raskauden aikana on ilmeisesti rakko (ja pinna). Kaikki muu suurenee. Varpaat on mm. turvonnu järkyttäväksi Lemin punasiksi (aikasemmin ne ei ollu niin punaset mut silti perunat). Ja kaikkihan tässä turpoo.
Tässä vain pieni osa vaivoista kauniisti kuvailtuna.
Likaisimmat yksityiskohdat jätetään verhon taakse paljastamatta.
Missä se odottamisen onni ja vaaleanpunaiset unelmoinnit pikkuruusunnupusta viipyy.
Kauanko sitä saakelin ruttuturpaa joutuu vielä odottelemaan!!!
"Raskaus ei ole sairaus. Myönteinen elämänasenne on kauneutta ja se viehättää."
maanantai, 13. elokuu 2007
Aamu
Voi ketara! Jurppii taas ja pahasti.
Puoli neljästä nyt puoli viiteen olen vellonut hereillä tyhjässä tajunnan tilassa
vaikka haluaisin nukkua! Päätä särkee jo valmiiksi - jos ei uni nyt kohta tule niin pääkipeä tulee
päivällä olemaan vieläkin koveNpi.
Mitään selitystä tälle heräämiselle ei taaskaan ollut...
ellei se sitten ollut rakko mikä alkujaan herätti.
Mie en jaksa! Mie en jaksa olla hereillä!
Mie en jaksa oottaa unta!
Olemisen sietämätön keveys.
Puoli neljästä nyt puoli viiteen olen vellonut hereillä tyhjässä tajunnan tilassa
vaikka haluaisin nukkua! Päätä särkee jo valmiiksi - jos ei uni nyt kohta tule niin pääkipeä tulee
päivällä olemaan vieläkin koveNpi.
Mitään selitystä tälle heräämiselle ei taaskaan ollut...
ellei se sitten ollut rakko mikä alkujaan herätti.
Mie en jaksa! Mie en jaksa olla hereillä!
Mie en jaksa oottaa unta!
Olemisen sietämätön keveys.
keskiviikko, 8. elokuu 2007
Jotain kivaa
Jotain kivaa miulla oli mielessä,
mutta se katos tossa puolisen tuntia sitten... nyt jäi vaan aave pyörimään päässä.
Ja ei sit tuu millään tajuntaan et mikä saamari se nyt oli. Vaivaa, vaivaa!
"Saako neitiä vaivata?"
Ei kyl oo mitä vaivata.
Se oli jotain Jotain, mutta ei mitään Ei-Mitään. Se liitty jotenkin tulevaisuuteen... ja sit kuitenkin tähän päivään.
Ei auta kyl yhtään.
Nollataan kaali ja katotaan aamulla uudestaan.
"Lau-lau-lau-lau-lauta!"
- Harri "Höylä" Soikkelin puutyönurkka
mutta se katos tossa puolisen tuntia sitten... nyt jäi vaan aave pyörimään päässä.
Ja ei sit tuu millään tajuntaan et mikä saamari se nyt oli. Vaivaa, vaivaa!
"Saako neitiä vaivata?"
Ei kyl oo mitä vaivata.
Se oli jotain Jotain, mutta ei mitään Ei-Mitään. Se liitty jotenkin tulevaisuuteen... ja sit kuitenkin tähän päivään.
Ei auta kyl yhtään.
Nollataan kaali ja katotaan aamulla uudestaan.
"Lau-lau-lau-lau-lauta!"
- Harri "Höylä" Soikkelin puutyönurkka
