Hörpin Yellow Labelia ja mietin tässä sitä listaa asioista joita olisi mukava tehdä ensimmäistä kertaa
ja koin tekemättä/kokematta jättäneekseni seuraavat (kirjasta 12 000 syytä olla onnellinen):

jään valitus järvellä, jolle nolla-asteinen sää on tehnyt tepposet
sakea maustettu kaakaojuoma (juon tosi harvoin - haluaisin joskus koittaa paksua kaakaota tyyliin lusikka seisoo ja hiliä hekaan)
lohimedaljongit béarnaise-kastikkeessa (hehe - ens kerralla listalta tuota)
puisen vuoteen rakentaminen (ei muuta ko puusepän kurssille)
Montego Bay Jamaikalla (ratsastamaan pitkin merenrantaa Sandy Bayssa - miulle riittäs vaikka ko pääsis ratsastamaan johokii lähimaastoonkin ni ois elämystä kerrakseen)
plussan puolella oleminen
herätyskello, joka kertoisu milloin herätä ja miksi
Sveitsi: Alpit, maitosuklaa, vahvat tahkojuustot ja kilisevät lehmänkellot
täydelliset kulinaariset yhdistelmät (samppanja ja kaviaari t. mansikat ja kermavaahto paitsi et harvoin oon tykänny kulinaarisista yhdistelmistä)
oman talon tekeminen ulkoa päin sellaiseksi, että sinne tulee mielellään kylään (ehkä sit joskus)
teen laittaminen englantilaisittain käyttämällä teepannua, mieluisinta irtoteetä ja sitruunaviipaleita (en oo kokeillu eikä oo ees teepannua)

Uuh. Olen sivulla 60 ja miulla on noin 98 prosenttia syitä kahdestatoista tuhannesta syystä olla onnellinen - siis, että vaikeuksia löytää noilta sivuilta mitään mielenkiintoista kun syy olla onnellinen on esimerkiksi 'pähkinävoi', vaikka enhän mie sitäkään oo maistanu.
Silmät turtuu listaamiseen. Ei jaksa.
Opetus: Suht' onnellinen...

Paitsi että:
Ehanaa. Heräsin ehkä noin neljän aikaan ahdistuneen rakon kiroukseen, Esterin revitellessä taivaalla reikäänsä sellaisella temmolla, että katto sulaa. Sen jälkeen sitten tunti pyörimistä ja sitten kirjastohuoneeseen lukemaan kirjallisuutta.
Kyllä on Kiva Päivä tiedossa näillä unilla... ja tämä ei ole mitään negativismia vaan arjen realismia. Tiedän että tänään tulee pää hajoamaan. Mimzy ei nuku päikkäreitä ja äiti on hyvin, hyvin väsynyt.