Ollaan parina iltana saatu katsottua pari leffaa (woohoohoo!):
Harsh Times ja Gangsters Paradise.

Yhteistä näille kahdelle on loppuratkaisu: mamot vetää voiton kotiin.
Kummassakin pahan ja iivölin hurjapään kiltti kaveri korjaa potin.

Tämän nyt ikäväkseni jo ilmoitin - sorry - no can do, leffojen juonet pilalla kun loppuratkaisu on paljastettu. ;) No, mutta kuitenkin. Miusta molemmat leffat jätti laimeen vaikutelman just siks.
Vaikka sitähän ihmiset haluaa: että paha saa palkkansa, hyvä perii maan. Tylsää.

Nooo... molemmat oli ihan hyvää viihdettä kun ei sen syvällisempiä käy miettimään.

Gangstereiden paratiisihan kertoo kaheskytluvusta eli silloin kun mie vietin lapsuuteni
kasinotalouden kulta-aikoina kun raha kasvo puissa ja törsättiin ja sit meni kaikki...
Leffassa SergioiTacchinin vaaatteita, Ray-Banin aurinkolasejaija täydellinen 80-luvun soundtrack,ijossa kuullaan mm. DuraniDurania, Frankie Goes toiHollywoodia, Simple Mindsia, RoxyiMusicia ja monia moniaimuita. Very funny. ToNkku tykkäis.

Jeejee. Lisää huumeleffoja plakkarissa:
Nyt katotaan A Scanner Darkly
toteutettu hauskasti animaatiolla, mut kuitenkin on ko kattos normikuvaa.
Tekniikkaa kutsutaan rotoscopingiksi.

Mikä miusta ehkä surkuhupaisinta ni tän hämäränvartijan alkuperäisstoorin kirjailija
on itekkin narkki skitsofreenikko (ja jotenkin sen huomaa) ja tää stoori on kirjotettu vuonna 1977 kuvaamaan vuotta 1994 tieteisfiktiona.
Nyt tässä kuvataan vuotta 2013.

Oukkidoukki - nyt liikoja miettimättä jatkan leffan imailua aistikanaviini.

D... Substance D. "D" is dumbness, and despair, desertion-desertion of you from your friends, your friends from you, everyone from everyone. Isolation and loneliness... and hating and suspecting each other, "D" is finally death. Slow death from the head down. Well... that's it.