Harkitsen kasvisruokalijaksi ryhtymistä.

En ole koskaan pitänyt sian mausta, mutta erityisesti tuo
Pirkan Ohuen Ohut Possupaisti sai taas ihokarvat nousemaan pystyyn ja yökkärefleksia kehiin
tänä aamuna ruikkarin päällä. Joku siinä possussa mättää.

Olen muutes opettanut tämän taidon jo tyttärellenikin:
"Yäääk, pahhaaa!"

Meillä ei tarvii syödä lautasta tyhjäksi.

Kerskakulutusta.

Toinen - ei niin miellyttävä ruokailukokemus - oli isomummillani,
joka säästi-ihmisenä oli jauhelihakastikkeeseen silpunnut jotain possuhöystöä
ja ken tietää, kuNpi oli ensin  jliha vai possu ja monta viikkoa sitten.
Hän ihan asijoikseen sitä "meille nuorille" tarjosi.
Uh huh. Tarkoitus oli varmaan ihan hyvä, mutta... ei hemmetti.

Mieluiten pelkkä kahvi kyläillessä.
Viimeeksi siellä taisi olla hernekeittoa, jossa
lillui taas sika poikineen.

Mutta onneksi on paljon muita eläimiä, joita voi murhata ja nirhata veitsellä ja haarukalla otsaan.

Possun taidan toistaiseksi jättää rauhaan.