Eilen heräsin kello kuudelta aamulla - suht virkeänä, mutta kuitenkin väsyneenä.
Ajattelin että nyt saisin luettua lisää äitienpäivän aaton Ikean reissulla aloittamaani
Casanova-kirjaa ja niin teinkin. En muistanut sitten enää yhtään missä kohtaan olin menossa,
mutta ei se mitään - nykäsin sivut auki about 1/3 alusta ja kävin kiNppuun.
Ei oikein muistunut sitten mieleen kuka oli Jarba ja kuka kukin,
muistaakseni oli viimeeksi vokotellut jotain portugalilaista ämmää,
josta ei enää ollut mitään mainintoja. Nyt alkoi semmoinen kohtaus, jossa jonkun
tädit yksi ja kaksi kauppasivat sisaren tytärtään casanovalle ja tämä meni halpaan, jne.
Ei kuitenkaan missään kohti päästy itse asiaan - rupesin selaamaan sivuja, jotta stoori
kävisi yhtään edes mielenkiintoiseksi ja edes lopussa ei sitten yhtään mitn.
Ihme casanova - ei ees housuja saanu revittyä jalasta siltä pikkupiparilta.
En tiie miks, mutta jotenkin miuta kiinnostaa tuo Wanha Elämä.
Tääkin sijoittuu 1700-luvun Lontooseen: kuuluisa venetsialainen viettelijä ja seikkailija
Giacomo Casanova pääosassa. Kuitenkin juoni oli sit taas niin tylsä, että into lopahti.
Kieli on jotenkin sellasta vanhahtavaa. Kreivi Waldsteinin suuret gobeliinit, potanpesijä, jargonelle, terra firma, madame Cornelysin pitosali, aito venetsialainen zendale, ... "Sallitteko... madam" jne.
Tän takia tykkäsin Patrick Süskindin romaanista Parfyymi.
Kuvaus miehestä, jonka nerous ja kunnianhimo keskittyy hänen poikkeuksellisen tarkkaan hajuaistiinsa ja kuinka ympäristö, 1700-luvun Ranska, reagoi tähän poikkeavuuteen.
Siinäkin oli kyllä päähahmona omituinen miestyyppi, joka metsästi naisia ja naisen tuoksua - kuitenkaan loppupeleissä saamatta juurikaan mitn aikaiseksi.
Ajattelin että nyt saisin luettua lisää äitienpäivän aaton Ikean reissulla aloittamaani
Casanova-kirjaa ja niin teinkin. En muistanut sitten enää yhtään missä kohtaan olin menossa,
mutta ei se mitään - nykäsin sivut auki about 1/3 alusta ja kävin kiNppuun.
Ei oikein muistunut sitten mieleen kuka oli Jarba ja kuka kukin,
muistaakseni oli viimeeksi vokotellut jotain portugalilaista ämmää,
josta ei enää ollut mitään mainintoja. Nyt alkoi semmoinen kohtaus, jossa jonkun
tädit yksi ja kaksi kauppasivat sisaren tytärtään casanovalle ja tämä meni halpaan, jne.
Ei kuitenkaan missään kohti päästy itse asiaan - rupesin selaamaan sivuja, jotta stoori
kävisi yhtään edes mielenkiintoiseksi ja edes lopussa ei sitten yhtään mitn.
Ihme casanova - ei ees housuja saanu revittyä jalasta siltä pikkupiparilta.
En tiie miks, mutta jotenkin miuta kiinnostaa tuo Wanha Elämä.
Tääkin sijoittuu 1700-luvun Lontooseen: kuuluisa venetsialainen viettelijä ja seikkailija
Giacomo Casanova pääosassa. Kuitenkin juoni oli sit taas niin tylsä, että into lopahti.
Kieli on jotenkin sellasta vanhahtavaa. Kreivi Waldsteinin suuret gobeliinit, potanpesijä, jargonelle, terra firma, madame Cornelysin pitosali, aito venetsialainen zendale, ... "Sallitteko... madam" jne.
Tän takia tykkäsin Patrick Süskindin romaanista Parfyymi.
Kuvaus miehestä, jonka nerous ja kunnianhimo keskittyy hänen poikkeuksellisen tarkkaan hajuaistiinsa ja kuinka ympäristö, 1700-luvun Ranska, reagoi tähän poikkeavuuteen.
Siinäkin oli kyllä päähahmona omituinen miestyyppi, joka metsästi naisia ja naisen tuoksua - kuitenkaan loppupeleissä saamatta juurikaan mitn aikaiseksi.
Kommentit